RENTOUTTAVA LAUANTAI-ILTA

Näin lauantai kääntyy loppusuoralle. Täällä ollaan vain nautiskeltu siivouksen jäljestä, rentouttavaa musiikkia, kynttilöitä ja jalkakylpy vielä edessäpäin. Ei tässä sen viisaampia ole kirjoitettavana. Tulin vain toivottelemaan ihanaa viikonloppua!

Friida

SYKSYN MERKKEJÄ ILMASSA

Tervehdys pitkästä aikaa! Täällä on seurailtu syksyn tulon merkkejä. Kanervissa kukkii kauniit kellot, pihlajia koristaa punaiset marjat. Syksyä voi aistia ilmassa. Ihana syksy!

 

Ja mikä parasta, saa sytytellä kynttilöiä...

Ihanaa viikonloppua! 


Friida

PESÄN RAKENNUSTA

Päivät vain viilettävät ohitse. Tuntuu, ettei ne näin vauhdilla kiitäneet kymmenen vuotta sitten. Onkohan tähänkin syynä ikääntyminen? 

Ollessani teini-ikäinen ihmettelin mummoni aina sanoessa, että "odota kun pääset minun ikääni, niin päivät kiitävät nopeasti ohitse. Tuntuu ettei mitään kerkiä tekemään."

Ja tässä sitä nyt ollaan, päivät kiitävät nopeasti ohitse. Tuntuu, ettei mitään kerkeä tekemään.

Mutta tänään lähdettiin anopin kanssa Ikeaan. Saimme kummasti kulumaan kaksi ja puoli tuntia. Ihanaa kierrellä ja katsella rauhassa, juoda kaffet ja jatkaa matkaa. Ihmisiä oli todella paljon liikkeellä. Mutta Ikea on kumma paikka siinä mielessä, että siellä ei kenelläkään ole kiire ja jonotetaan ilman mitään valitusta ja huokailuja pitkistä jonoista (vaikka oikeasti jono olisi todella piiitkä) huolimatta

Joten kuvia olisi ostoksista ja vähän muustakin mitä on siirrelty ja vaihdeltu paikasta toiseen (kummasti siihenkin saa menemään puolitoista tuntia (: )

Että näin se viikonloppu meni hujauksessa ja uusi viikko alkaa.

No, tätä vauhtia on hetkessä taas perjantai!

Hauskaa viikkoa!

Friida

TUNNELMOIDAAN DURANCELLA

Onko teille Durancen tuotteet tuttuja?

Durance on ranskalainen tuotesarja. Tuoksut ovat aidoista eteerisistä öljyistä, eivät käytä laisinkaan keinotekoisia tuoksuja. Ja LUOMUtuotteita! 

Sarjaan kuuluu mm. huonetuoksuja, pyykinpesu- ja huuhteluaineita, saippuaa, yleispuhdistusaine ja kynttilöitä.

Rakastuin huonetuoksuihin käydessäni paikallisessa sisustusliikkeessä. Ja aina sisään tultaessa ihanat tuoksut olivat vastassa. Ensimmäisen tuoksuni ostin viime talvena. Tuoksuna appelsiini-kaneli, ihanan lämmin ja täyteläinen tuoksu. Todellinen talvituoksu.

Nyt kodissani tuoksuu Coquelicot Poppy ja Violette Irisée. Kotoisesti Poppy ja Viola. Nämäkin tuoksut ovat täyteläisiä ja eteerisiä. Violette on hieman makeampi kuin Poppy. Siskonikin ihastui Poppyyn ja nyt hänenkin kotona tuoksuu Poppy! 

Tuoksut ovat tärkeitä mielikuvien ja muistojen tuojia. Siskoni palaa lapsuuden kesiin juuri Poppyn tuoksusta. Ehkä valitsin juuri nuo tuoksut, koska ne tuovat muistoista ne lapsuuden kesät kotipihalla telttaillen ja barbien kanssa leikkien. Olenkohan tulossa vanhaksi ;)

Muutamat kuvat siivouksen jälkeen Poppylle tuoksuvasta kodista.

Täällä saadaan vihdoinkin kauan kaivattua sadetta! Ja radiossa soi sopivasti Kaija Kärkisen ja Ile Kallion Sade.

Friida

LÄHIRUOKAA

Ihana sadonkorjuun aika! Vaikka pihalla ei omia vihanneksia kasvakkaan, niin onneksi paikalliset viljelijät ovat hyvin edustettuina paikallisessa kaupassa.

Paikallisia perunoita saa ympäri vuoden, sekä salaatteja. Uusissa perunoissa on huomattava ero jos ne on nostettu muutama tunti sitten, tai ovat seisseet kaupassa päiviä. Vaikka muussiperunoiksi ei vielä kesäperunoista ole, niin lajikkeissa on jo valinnanvaraa.

Paikallisilta viljelijöiltä saa myös kirsikka- ja mansikkatomaatteja, kuin myös tavallisiakin tomaatteja. Niin, papuja ja tillejä unohtamatta! 

Sunnuntain ruuaksi tein kaalipadan ohrasuurimoilla ja kaveriksi perunoita (niitä paikallisia), sekä mieheni tuttavan valmistamaa porkkana-puolukkahilloa. Ja leiväksi luomu saaristolaisleipää. Kyllä niin sanottu perus kotiruoka on sitä maistuvinta!

Herkutellaan syksyn sadolla!

Friida

MIHIN TÄSSÄ VALMIISSA MAAILMASSA ON KIIRE?

Tätä sanontaa voisi pitää tiibetinspanielimme elämänohjeena.

Ajattelinkin tämän postauksen omistaa tälle ihmeelisen ihanalle otukselle <3

Leevi on kyllä coolein olento minkä tiedän, ei ota stressiä tai kiirettä mistään. Tässä olisi taas paikka ottaa edes hieman mallia asenteesta!  Paitsi...kärpäsistä sisällä! Kärpäset ovat niin pelottavia otuksia, että piiloon pitää mennä vaatehuoneen perimmäiseen (ainoaan vapaaseen) nurkkaan tai kylpyhuoneeseen. Myös syli on paikka jossa viihdyään vain kärpästen läheisyydessä. 

Vaikka tiibetinspanielit ovat seurakoiria, ei Leevistä saa sylikoiraa tekemälläkään. Se on aina viihtynyt omissa oloissaan. Eikä pihalla voi pitää vapaana, koska pikku hiljaa kun emme katso missä koira tallustelee, se ottaa rauhallisesti suunnan pois pihalta. Eikä huutelut ja huhuilut auta, vain jos huutaa "täällä on namia" on pieni mahdollisuus saada koira takaisin pihalle.

Elikäs aika itsepäisestä ja omatahtoisesta koirasta on kyse. Leeville on kuitenkin ollut todella helppo opettaa temppuja ja muutenkin perustottelevaisuutta (oppii nopeasti), mutta kun herra tekee asiat silloin kun itse haluaa :) Kun olimme hakemassa Leeviä pentuna, kysyin kasvattajalta jos agility olisi hyvä harrastus tipsun kanssa, sain vain naurua vastaukseksi. Nyt ymmärrän.

Ikää Leeville on kertynyt seitsemän vuotta. Vahtikoirana Leevi on hyvä, jokseenkin ilman sellaista pelottavuutta ja matalaa haukunta-ääntä.

Leevi on rauhallisen luonteensa/aseenteensa vuoksi ollut aina helppo ottaa mukaan minne vain. Autossa ja veneessä matkustaminen sujuu vaivatta. Lenkkillä Leevin kanssa vauhti on kaukana. Lenkkimme ovat sellaisia "maailmanihmettelymatkoja". Hikilenkeistä ei tarvitse haaveilla. Pienenä minulla oli kirja Ferdinard-härästä, joka vain tuoksutteli kukkia ja nautti elämästä, kuin Leevi.

Mielyttämisen halua ei löydy. Asiat tehdään jos huvittaa. Tässä on kissa samassa paketissa. 

Kaverina asustelee 10kk karkkari, joka saa aika rauhassa retuuttaa Leeviä ennen kuin herra antaa pienen ärähdyksen. Parivaljakko on kuin jing ja jang, toistensa vastakohdat (täydentävät toisiaan).

Voisin kirjoittaa Leevistä varmaan romaanin...vaikka se on vain koira.

Olisi jännää tietää millainen Leevi olisi ihmisenä? Kenties maailmanparantajatyyppiä tai professori.



Friida